01- Yksin isossa maailmassa

                                                                     ----------------

 Matka Oasis Springsin ja Willow Creekin välillä oli melko pitkä. Olin nukkunut melkein koko matkan ajan ja heräsin siihen, kun taksi kuski herätti minut ja kertoi että olimme perillä. Jos ihmettelette miksi minulla on eri vaatteet, kun lähtiessä se johtuu siitä, että käymään matkan aikana huoltoasemalla, kun vaatteideni päälle kaatui kahvia. Taksi kuski vei vähäiset tavarani sisään ja lähti sitten. Olin jähmettynyt talon eteeni ja tuijotin sitä >>En ihan odottanut tälläistä<< ajattelin hieman pettyneenä. Talo ei ollut iso eikä kauhean kaunis verrattuina viereisiin taloihin.

 >>En ole ennen nähnyt pinkkejä työtasoja...<< ajattelin kun astuin ovesta sisään. Tiesin että talossa oli jo kalusteita valmiiksi niin että pärjään mutta tietokoneen jouduin ostamaan itse.

Kun olin kiertänyt huoneet läpi ja purkanut tavarani istahdin tietokoneen ääreen. Minun olisi saatava töitä, jos haluaisin pärjätä ja ennen kaikkea, jos haluan saavuttaa unelmani kirjailijana. Menin Willow Creekin työnhaku sivuille ja pian sainkin työn kirjailijan apulaisena. >>Hienoa nyt minulla on työ ja vieläpä oikean kirjailijan apulaisena! << ajattelin tyytyväisenä.

 ''Minun kannattaa jo alkaa kirjoittaa ensimmäistä kirjaani'' mutisin itsekseni. Kuulema lastenkirjoista kannatti aloittaa, joten ryhdyin tuumasta toimeen. Juuri kun aloitin kirjottamaan ovikello soi. >>En odottanut vieraita<< ajattelin kun suljin koneen ja menin avaamaan oven.

 Heti kun avasin oven, mustatukkainen minua muutaman vuoden vanhempi nainen avasi oven. ''Hei tulin perheeni kanssa toivottamaan sinut tervetulleeksi naapurustoon asumme tuossa ihan vieressä'' tuo puhui iloisesti. ''Hei hauska tavata nimeni on Alice Rosewell'' sanoin hymyillen naiselle. ''Mitä onko sinunkin nimesi Alice? Minun nimeni on Alice ja sukunimeni on Spencer-Kim'' Nämä uudet naapurini olivat tuoneet mukanaan jonkinlaisen hedelmäkakun jonka pistin jääkaappiin talteen. ''Tulkaa toki sisään” hihkaisin.

 Pian kaikki neljä simiä olivat pienessä talossani. Alice esitteli minulle muutkin perheenjäsenensä. Hänen perheeseensä kuului hänen miehensä Eric Lewis ja heidän tyttärensä Olivia joka ei päässyt tulemaan. Taloudessa asui myös Alicen isä ja anoppi.

 Tulin erittäin hyvin juttuun Alicen ja Erickin kanssa minusta tuntui, että meistä tulisi vielä hyviä ystäviä keskenämme. ''Olin todella innoissani, kun kuulin että joku muuttaa tälle tontille vihdoin naapuri joka asuu lähellä'' tuo kertoi iloisesti. Kuulema tällä tontilla ei olut asunut ketään vuosiin. Meitä yhdisti Alicen kanssa luovuutemme. Alice kuulema unelmoi olevansa suuri taitelija, kun minä taas halusin tulla huippusuosituksi kirjailijaksi.

 >>Taasko ovikello soi? << ihmettelin ja kun avasin oven. siellä seisoi noin 8-vuotias tyttö. ''Hei miten voin auttaa sinua?'' kysyin hymyillen. ''Mä vaan tulin hakemaan äidin ja isän kotiin nehän tuli tänne vai mitä?'' tuo vastasi minulle. ''Sinä siis olet Olivia. hauska tavata minun nimeni on Alice Rosewell''. ''Sulla on sama nimi, kun äidillä'' tuo sanoi minulle ja nyökkäsin tytölle.

 Pian Alice, Erick ja muut olivat jo lähteneet kotiin. Käynnistin koneeni ja jatkoi kirjoittamista katoin haikeasti ulko-ovelle ja ajattelin >>saisinkohan minäkin joskus olla äiti? <<.

 Olin kirjoittanut vähän aikaa, kun huomasin että vatsani alkoi kurnia, joten päätin pitää pienen tauon. >>Nyt voisin maistaa sitä hedelmäkakkua<< ajattelin. Niinpä otin palasen kakkua ja istuin pöydän ääreen syömään. >>Eipä tämä nyt erityisen hyvää ole mutta ainakaan minun ei tarvitse kokata<< mietin syödessäni.

 Sitten alkoi kurjaosuus, kun yksinelämisen huonot puolet lyötiin päin kasvoja, kaikki piti tehdä itse. Lastenkodissa jokaisella oli tiskivuoronsa mutta täällä minä tekisin aina kaiken itse.

 Päätin kotitöiden jälkeen mennä pienelle lenkille tutustumaan lähiympäristöön ajattelin että se saattaisi viedä yhtäkkisen ikävyyden tunteeni lastenkotia kohtaan pois.

 Löysin läheltä tonttiani pienen lammen, joka oli näköjään kalastus paikka. Päätin istahtaa hetkeksi katselemaan maisemia, lampi nimittäin oli todella kaunis paikka ja siitä olisi varmasti saanut hyviä luontokuvia. >>Ehkä tulen joskus tänne hakemaan inspiraatiota, kun kirjoitan<< mietiskelin. Yhtäkkiä mieleeni tuli ajatus nyt minä olin oikeasti aikuinen ja vastuussa itsestäni toisin sanoen olin yksin ilman perhettä tässä isossa maailmassa.

 Aurinko alkoi laskea, kun päätin suunata takaisin uuteen pieneen kotiini. Matkan varrella huomasin kiviä, pensaita ja jopa kantoja jossa oli kaiken maailman kerättäviä asioita, josta saattaisin saada jopa muutaman simeleonin. Eihän sammakkojen pyydystäminen ja kivien hakkuu mitään mukavaa työtä ollut mutta jos niistä edes vähän rahaa saisi se olisi sen arvoista.

Kello oli jo jonkun verran, kun saavuin kotiin jalat väsyneinä ja kädet likaisina. Kävin nopeasti suihkussa ja sen jälkeen kääriydyin peiton alle huomenna olisi kuitenkin ensimmäinen työ päiväni, joten oli tärkeää, että saisin mahdollisimman paljon unta

                                                    -----------------------------------

Okei ensiksi minun on sanottava, että toivottavasti joku minun vähäisistä lukioista on edelleen elossa, onko siitä nyt jotain melkein 2-vuotta, kun olen viimeksi jotain kirjoittanut? (kuolen häpeään epäaktiivisuuden kanssani) Minun tekee oikeasti mieli itkeä häpeästä. Kirjoitusvirheisen pelko on se jonka takia en kirjoita paljon mutta ehkä se nyt muuttuu, kun kouluni tarjoaa jokaiselle opiskelijalle uusimmat office palvelut ilmaiseksi (2016 versio) joka tarkoittaa, että tämä paskainen ohjelma nimeltä office vihdoin ilmoittaa minulle minun kirjoitus virheistäni. Niille jotka eksyvät kaikkien näiden aikojen jälkeen takasin tänne ja jaksaa lukea tätä roskaa mitä kirjoitan niin iso _KIITOS_ se merkitsee minulle paljon.

P.S En ole lukenut kenenkään tarinoita tyyliin vuoteen eli aikaan multa ei puutu tekimistä. Btw te joiden kanssa olen ollut ’’yhteistyössä’’ ennenkin jos teillä on uusia tarinoita niin, kertokaa minulle niin käyn katsomassa.

T: Sanju ja Alice ~

00- Prologi

                                                                          ---------

 Oasis Springsin kapunki jossa oli aina lämmin. Olen asunut täälä niin kauan kun muistan. Nyt kun katsotte tuota hienoa taloa ja ajattelette että olen rikkaasta perheestä ja elämä hymyilee... Olette väärässä sillä tämä on lastenkoti jossa minä asuin koko elämäni. Minut kuulema oltiin jättty oven eteen vastasyntyneenä. Koskaan lukuisista tutkimuksita huolimatta ei löydetty mistä olen peräisin ja onko minulla sukua. Ainoa mikä minusta tiedettin oli että nimeni on Alice koska paitaani oli kiinitetty lappu jossa luki nimeni.

 Tätä lastenkotia piti pystyssä Hilda niminen nainen joka oli jo iäkäs mutta hän rakasti meitä kaikkia todella paljon. Kuulin että Hilda ei voinut saada omia lapsia joten tuo nainen oli omistanut elmänsä meille joilla ei ollut perhettä. Voin arvata että yrirätte miettiä kuka noista iloisista ja aktiivista lapsista minä olen tämän tarinan sankaritar jos niin voi sanoa..

 Näettekö tuon tytön joka istuu penkillä ja katselee muita se olen minä Alice.
 ---------------
Nuoren Alicen näkökulmasta:

 Istuin penkillä ja hengitin Oasis Springsin lämmintä ilmaa, katselin kun muut lapset leikki pihalla. Ei kestänyt kauaa kun Hilda istahti viereeni tiesin jo mitä tuo tulisi sanomaan minulle.

 ''Alice rakas sinä taas istut täälä yksinäsi etkö haluaisi mennä leikkimään muitten kanssa?'' nainn sano lempeästi.
''Kiitos neiti Hilda mutta minä pärjään kyllä. Itseasiassa olin juuri aloittamassa lukea uutta kirja jonka te hankitte minulle neiti Hilda'' vastasin hymyillen naiselle.

 ''Se on hieoa että luet mutta sinun pitää saada olla lapsi mene muiden mukaan leikkimään'' Hilda yritti sanoa minulle vastasin edeleen että luen mielummin.

 ''Musta Alice että voit aina puhua minulle jos sinulla on jotain sydämmellä'' neiti Hilda sanoi minulle lempeästi ja nousi ylös penkiltä. ''Tiedän neiti Hilda mutta minä pärjään kyllä'' sanoin itsevarmati kun neiti Hilda lähti kävlemään pois päin minusta.

 >>Vihdoin voin alkaa lukea Taru keinujen herrasta kirjaani<< ajattelin tyytyväisesti ja avasin kirjan innoissani.

 Totuus oli että rakatin kirjoja ja niitten lukemista mutta oli toinenkin syy miksi en leikkinyt muiden lasten kanssa.. Minä olin kiusattu. Minua kiusasi vain muutama henkilö heidän johtajansa Anna rakasti kiusamistani ja juuri nyrtkin tarkkaili jokaista liikettäni..

 Tietenkin Annalla oli omat uskolliset seuraajansa. Aasialainen tyttö Jackie oli täysi idiootti joka oli kuin koira hän teki kaiken mitä Anna sanoi. Sitten oli tetenkin Max joukon ainoa poika joka yleensä piti vahtia siltä varalta että neiti Hilda sattusi saapumaan paikalle.

 Tiesi heti kun Anna poistui merirosvolaivasta että tuo on tuossa kiusaamaan minua. Pian kuulinkin kuinka tuo tuli varmoin askelein minua kohti.

 Suljin silmäni ja hengititin syvään kun kiusaajani istahti viereeni penkille.

 ''Hei lellikki mitä sait tällä kertaa uuden kirjanko? Ei kait tuo ole taas yksi sääli lahjoista jota kejäät neiti Hildalta?'' tuo sanoi ivallisesti.
''Minä en saa säälilahjoja Neiti Hilda antoi sen minulle syntymäpävälahjaksi täytinhän vihdoin 10-vuotta!'' vastasin ärsyynytyneenä Annalle.

 Ei kestänyt kauan kun Annan uskolliset seuraajat Jackie ja Max saapuivat paikalle irvailemaan minulle.

 En jaksanut kuunella enään joten nousin ylös ja lähdin kävelemään poispäin. Valitettavasti Anna tiesi heikkouteni ''Alice minut adobtoidaan minä saan perheen'' se lause sai minut pysähtymään.

 Ennen kuin ehdin sanoa mitään Anna oli tullut eteeni itsevarma ilme kasvoilla. ''Miltä tuntuu kun et kelpaa kellekkään no kuka noin rumaa lasta haluaisi''
Yritin edelleen sulatella kuulemaani enkä uskonut korviani. ''Sinä valehtelet!'' sanoin Annalle itkuapidätellen. Juuri silloin Lea käveli ohitsemme. Lea oli ihan kiva tyyppi hän kuten suurin osa muista lapsista eivät kiusanneet minua. Mutta kukaan ei koskaan kuitenkaan auttanut minua koska pelkäsivät liikaa Annaa.

 ''Hei Lea!'' Anna huuhdatti Lealle ja tuo pysähtyi luoksemme. ''Sähän näit kun mun adoptoinnista puhuttiin ja tapasin tulevan perheeni'' Lea katsoi Annaa ja sitten minua anteeksipyytävästi. ''Se on totta minä näin ja kuulin kun Anna tapasi adoptiovanhemmansa'' Lea sanoi varovasti ja lähti sitten sisälle hän ei halunnut olla enempää osana tätä draamaa

 Juoksin pois terassilta nurmikolle ja aloin itkeä. Tietenkin Anna seurasi minua ja sain tarpeekseni. ''MIKSI SINUT ADOPTOIDAAN MIKSI MUA EI ADOPTOIDA!? MÄ OON AINA KILTTI JA HYVÄ OPPILAS MIKSI EN MINÄ SAA PERHETTÄ!?'' huusin Annalle ja olin todella raivoissani.

 En hallinnut itseäni enään jä kävin tuon kimppuun kynsin ja hampain.

 Tietenkin minä hävisin tappelun koska motorikkani ei ole yhtä hyvä kun Annan. ''SÄ OLET VÄKIVALTANEN HULLU KUKAAN EI KOSKAAN TULE HALUAMMAAN SUA!'' Anna huusi ja juoksi sisälle kun minä jäin itkemään pihalle.

 Kello oli jo paljon kun raahauduin sisälle syömään illallista. Kaikki oli jo syönyt ja istuin yksin ruokalassa. Olin sotkenut iseni kun olin tapellut Annan kanssa joten päätin mennä heti kylpyyn.

 Istahdin kylyammeseen ja täytin se lämpimällä vedellä. Mietin koko ajan oliko Anna oikeassa >>olenko minä ruma? Olenko minä hullu? Miksi kukaan ei halua minua?<<
-------------
8-vuotta myöhemmin (nykyhetki):

 Olin juuri tänään täyttänyt 18-vuotta ja olin juhlinut sitä ostamalla uusia kirjoja netistä. Olin juuri saanut kirja tilauksen tehtyä kun minulle tuli ilmoitus uudesta sähköpostiviestistä. >>Miksi minulle tule Simlandian isoimmalta asianajaja toimistolta viestiä? En kait minä ole rikkonut lakia?<< ihmettelin.

 Keräsin rohkeuteni ja avasin viestin.
------------------------------
Hyvä neiti Alice Rosewell

Halusimme ilmoittaa teille että nytten kun te olette täysikäinen saatte täydet valtuudet perintötonttiinne. Toivottavasti viihdytte Willow Creekin mahtavassa ja kauniissa kaupungissa.
Tässä on numeromme jos teillä on kysyttäävää: 05064578
Terveisin: Simlandia asianajaja toimisto.
----------------------------------

Tuijotin näyttöä 10-minuuttia ennen kun olin sulattanut kaiken. >>MINULLA ON PERINTÖ TONTTI?!<< ajattelin shokissa mutta olin tavallaan todella innoissani samalla. ''Tarkoittaako tämä sitä että sukunimeni on Rosewell?'' mietin ääneen. 

 ''Neiti Hilda tule katsomaan tätä! Minulla on perntö tontti ja sukunimi!'' sanoin innoissani ja näytin viestin neiti Hildalle.
------------
Pari päivää myöhemmin:

Olin soittanut perintö toimistoon ja asianajaja toimistoon. Kerroin että en ollut koskaan kullut että minulla olisi perintö tontti. Molemmat toimistot vaikuttivat yllättyneiltä mutta kuulema tontti on silti minun. Sain samlla tontin osoitteen ja tänään muuttaisin omilleni minun perintö tontilleni joka kuulema oli yksi Willow Creekin hienoimmista.
''Oletko nyt varma että pärjäät Alice?'' Hilda kysyi huolissaan kun odottelimme taksia yhdessä pihalla. ''Minä pärjään kyllä ja sinä olet antanut minulle hirveästi ruokaa mukaan kiitos siitä' vastasin ja viitttasin isoihin laatikoihin jotka olivat täynnä ruokaa. ''Muista Alice että olet tervettullut aina takaisin tänne tapahtui mitä tahansa'' Hilda sanoi hieman surullisella äänellä. ''Tiedän mutta minun on aika lentää pesästä'' sanoin haikeasti. Ei kestänyt kauaa kun taksini kaarsi pihaan ja pakkasin vähäiset tavarani. >>Hyvästi Oasis Springsin lastenkoti<< ajattelin haikeana.
---------------------------------------------------------------------
I`M BACK!
Aloitan nytten sitten tämän tarinan parissa comebackini.
Stonejen kanssa on vähän ongelmia koska nykyään kaikki pitää tehdä Orginilla ja arvatkaa onlo mulla mitään tietoa missä ne lisäosien koodit on... Mutta jos tämän legacyn kanssa pääsii edes 2-sukupolven perijään asti. :D

 Mulla on jo aika lailla suunitelmat valmiina Alicen varalle. Mä olen päätänyt että joustan säännöissä aika paljon koska ne rajoittaa aika kivasti tarinan kerrontaa. (esimerkiksi en osta sitä kallista patsasta)

Olen niin iloinen että voin käyttää poseja ja modeja tulee varmaan nimittäin helpottamaan lavastusta ja tarinan kerrontaa kiitettävästi.

Valitettavasti kauheasti hinoja muokattuja efekti kuvia ei tule olemaan koska Picassa lopetti yhteistryön.. (ei löydä kansioita jossa Rosewoodit on) Jaksokuvan saan muokattua Picmonkylla mutta muuten kuvat tulee olemaan ''luonnollisia''.

Pahoittelen mahdollisia kirjoitus virheitä koska olen todella surkea oikolukija enkä hahmota pilkkujen paikkoja/yhdyssanoja välttämättä. (Plus vuoden tauko kirjoittamisesta) Uskokaa tai älkää pääsin silti puhtain paperein peruskoulusta läpi.
Risut ja ruusut on aina tervetulleita ja olen aina kiitollinen jos jätätte komenttia. Boxiin saa kanssa antaa palautetta/kommenttia.

Toivottavasti tulette pitämään Alicesta yhtä paljon kun Amandasta. ^.^¨

T: Sanju ja Alice
                                       Kysymys teille lukijoille: 
                                     Mitä mieltä olette Alicesta?